Musca Rosán

	Vehnäterrieri ja rotumääritelmä
	Luonteenpiirre Lähtökohtaisesti vehnä on ihmisen koira. Vehnästä huokuu luontaista lämpöä ja hyväntuulisuutta ympäristöön. Koira on eloisa ja vilkas sopivassa suhteessa eikä sen puolustustahto ylitä normaaleja uhkanormeja. Vehnä pitää omistaan kiinni riittävän sopuisasti, mutta silti päättäväisesti. Uroksissa ja naaraissa on luonne eroja samalla tavoin kuin kaikissa tyttö – poika vertailussa. Uros on selkeämpi ja usein helpommin arvattavissa, jääräpäisyys (= terrierimäisyys) korostuu palan verran enemmän. Uros saattaa myös olla naarasta voimakastahtoisempi, mutta niinhän se elämässä tahtoo yleensä olla. Ryhmässä vehnä- uros on laumaansa suojeleva macho, jos tarve niin vaatii, Narttu on kuten todettu ailahtelevampi. Luonne koostuu kolmesta toistaan täydentävästä kokonaisuudesta eli ”pieni pala blondia” , ”pieni pala komediennea” ja ”pieni pala naarastiikeriä”. Selkokielellä vehnätyttö osaa oman etunsa nimessä olla ymmärtä- mättä asemaansa heikentävää komentoa; teatraalisesti elehtiä kokemaansa vääryyttä ja tiukasti uhrautua tarvittaessa laumansa (=perheensä, pentujensa) puolesta. Vehnäterrierien ohjaus ei edellytä omistajiltaan mitään eläinpsyko- logian approbaturia, normaaleilla ohjausvaistoilla varustettu omistaja saa vehnästä kehitettyä normaalit lainalaisuudet ja säännöt oppivan perheenjäsenen. Olkoonkin niin, että varsinkin nuori vehnä on pieni ”vasiten värkkääjä” jos tarve niin vaatii. Vehnäterrieri on aktiivinen ja toimelias koira, joka soveltuu aika heikosti pelkäksi sohvakoiraksi. Vehnän kanssa on saavutettu hienoja tuloksia mm. agilityssä, tottelevaisuuskoulutuksessa. Yhtä kaikki, aktiivinen perhe on hyvä kasvuympäristö vehnälle. Kaikissa aktiviteeteissa vehnä on motivoitunut osallistuja, joka nopeasti oppii tuntemaan homman hengen. Ulkonäkö Rotunimensä vehnäterrieri on saanut loogisen yksinkertaisesti vehnän värisestä turkistaan. Eestin kielellä vehnäterrieri on nisu- terrieri. Kokonsa puolesta vehnät määritellään keskikokoisiksi koiriksi eli urosvehnän säkäkorkeus on noin 46 – 48 cm ja painoa näille kertyy 16 – 18 kg. Tyttövehnä on luonnollisesti sirompi paitsi muodoiltaan myös kevyempi painoltaan. Hyvin trimmatun ja hoide- tun vehnäuroksen päänmuoto kaikkineen muistuttaa tiiliskiveä. Vehnä saavuttaa lopullisen ulkoasunsa noin kolmevuotiaana. Ennen tätä karvan laatu ja väri vaihtelee runsaasti. Aikuisen vehnän turkki on runsas ja pehmeän silkkinen. Ulkonäköä ylläpidetään oikein rytmitetyllä, ja vehnän suuresti rakastamalla pesurituaalilla, ja sitä seuraavalla kampaussessiolla. Turkinhoito ja trimmaus Vehnäterrieri on turkkikoira. Kaiken hoidon a ja o on pitää turkki takuttomana, ja tähän päästään kampaamalla tai karstaamalla turkki sen juuria myöten. Vehnä ei irroittele karvojaan, joten huonekalut ja autot pysyvät näistä siisteinä, mutta kammatessa karva irtoaa samalla tavalla kuin ihmiselläkin. Pesut olisi hyvä rytmittää siten, että turkin hoidosta muodostuisi tietynlainen vehnän ja isännän/emännän välinen rituaali. Likaista koiraa on ikävä kammata, ja vehnä kyllä osaa protestoida takkuisen turkin suoristamisen aiheuttamasta nipistyksestä. Vehnä trimmataan leikkaamilla ei nyppimällä. Trimmaus olisi hyvä suorittaa noin 2 – 4 kertaa vuodessa, ja niinhän se vaan on, että ”siistit sulat” hohkaavat arvostusta myös isännille. Kotitrimmausta opettavia trimmauskursseja järjestetään aika ajoin. Näyttelytrimmiin päästään paremmin ammatti – ihmisen tekemänä. Ikä ja terveys Vehnäterrieri on suhteellisen pitkäikäinen koirarotu. Ilman suurempia vaivoja vehnät elävät noin 12- 14 vuotiaiksi mikä on elinkaarikäyrissä aika korkealle noteerattu koiranelämä. Kuten lähes kaikilla muillakin koiraroduilla myös vehnäterriereillä on perinnöllisiä sairauksia ristinään. Inhottavimpana ja kuolemaan johtavana on perinnöllinen munuaisvika (FN eli PNP), joka ilmenee yleensä kolmikuisesta kolmeen vuotiaalla koiralla, puhjeten joskus vasta kuuden vuoden iässä. Tunnettuja sairauden kantajia ei tietenkään käytetä jalostukseen. Uudempina sairauksina ovat esiin tulleet proteiinikatosairaudet PLE (proteiinikato suoliston kautta) ja PLN (proteiinikato munuaisten kautta). Lonkkaniveldysplasiaa on vehnäterriereillä todettu vain vähän, eivätkä lievät lonkkadysplasian asteet hankaloita vehnän kokoisen koiran normaalia elämää. Silmän verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta on tavattu muutamilla rodun edustajilla. Samoin nivustyrää sekä virtsateiden ja sukupuolielinten epämuodostumia on tavattu. Suhteellisen yleisesti tuntuu esiintyvän myös kutinaa tai suolisto- vaivoja aiheuttavaa allergiaa tai atopiaa. Rotujärjestönä Kerry- ja vehnäterrierikerho pyrkii ohjaamaan jalos- tusta terveisiin vehnäterriereihin mm. jalostusohjesäännön avulla. Kasvattajia kehotetaan tutkituttamaan jalostusyksilöt lonkka- kuvaamalla ja silmäpeilaamalla ne sekä ottamaan veri- ja virtsa- kokeet munuaisvian varalta. Vehnäterrieri ja Allergia Mikäli perheessä on pieniäkään viitteitä koira – allergiasta kannat- taa tarkkaan harkita koiran hankkimista tällaiseen perheyhteisöön. Koirasta luopuminen on aina tragedia sekä perheen että koiran kannalta. Tällaisissa tapauksissa lemmikiksi kannattaa ehdotto- masti hankkia jokin terveydelle sopivampi vaihtoehto. Kasvattajat ovat usein törmänneet vallalla olevaan harhaluuloon, että vehnät olisivat ”allergia vapaa” koirarotu. Tämä ei MISSÄÄN NIMESSÄ pidä paikkansa vaan myös vehnät voivat synnyttää allergiaa. Vaikka vehnäterrierin turkki ei irrota karvaa niin sen hilse ja eritteet (esim. sylki) saattaa aiheuttaa allergiaa, joka oireilee normaalein allergiaoirein. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaa johtaa astmaan. Rotumääritelmä Vehnäterrieri on vankka, keskikokoinen terrieri, joka on hyväluonteinen, eloisa ja toimelias. Se on luotettava ja uskollinen ystävä, joka sopeutuu erinomaisesti tämän päivän elämään. "Vehnä" sopii mitä moninaisempaan toimintaan sekä luonteensa, että kokonsa puolesta. Se onkin miellyttävä seurakoira, joka toimeliaana sopii aktiiviseksi harrastuskoiraksi agility- tai tottelevaisuus-koulutukseen. Rodun historiaa Vehnäterrieri on vanha irlantilainen rotu, jonka alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa. Kuitenkin jo 200 vuotta vanhoissa kirjoituksissa löytyy kuvauksia korkeajalkaisista, avoturkkisista vehnänvärisistä terriereistä, ja vanhoissa maalauksissa esiintyy hämmästyttävästi nykyisiä vehnäterriereitä muistuttavia koiria. Aikoinaan nämä pehmeäturkkiset vehnänväriset terrierit olivat yleisiä eteläisessä Irlannissa, etenkin Corkin ja Munsterin maakunnissa, maalaistalojen vähäruokaisina yleiskoirina. Ne hoitivat vahti- ja palveluskoiran virkaa, olivat tarvittaessa metsästyskoiria sekä pitivät tuhoeläimet loitolla. Koiranharrastajien keskuudessa tämä vehnänvärinen terrieri ei tavallisuutensa vuoksi saanut suurta kiinnostusta osakseen. Viralliseksi roduksi vehnä- terrieri hyväksyttiin kotimaassaan vasta vuonna 1937. Seuraavalla vuosikymmenellä naapurimaassa Englannissa alettiin kiinnostua vehnäterrieristä, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 1960-luvulla, jolloin rotu sai jalansijaa Yhdysvalloissa. Rotu on sittemmin lisännyt suosiotaan räjähdysmäisesti Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Suomeen ensimmäinen vehnäterrieri saapui vuonna 1963. Ensimmäinen pentue syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Siitä lähtien ovat vuosittaiset rekisteröinnit kasvaneet tasaisesti: 1980-luvun lopulla noustiin yli sadan, ja 1990-luvulla rekisteröintiluvut ovat vaihdelleet noin 150 ja 200 välillä.
	- -